Pyhä Birma

Pyhää birmaa kuvaillaan rauhalliseksi ja sopuisaksi keskitien kissaksi. Tämä kuvaus ei kuitenkaan tee oikeutta kauniille ja seuralliselle kissalle, joka syvästi kiintyy perheeseensä. On etuoikeus päästä birman palvonnan kohteeksi. Myös birman suloinen olemus valloittaa. Naamiokissalle tyypillisesti sillä on värilliset korvat ja naamio, väriä on myös jaloissa ja hännässä. Silmät ovat aina kauniin siniset, mitä syvempi sävy sen parempi.

Pyhällä birmalla on rodulle erityisenä piirteenä valkoiset tassut. Rodun harrastajat puhuvat sukista ja kiiloista. Valkoiset osat periytyvät birmoilla oman sukkageenin välityksellä. Sukat tassuissa voivat olla aivan pienet varvastossut tai sitten kunnon huopikkaat. Jokainen kasvattaja toivoo pennuilleen ihannetta: kaikkiin jalkoihin standardin mukaiset sukat, jotka takajaloissa päättyvät täydellisiin ylösalaisin olevan V:n muotoisiin kiiloihin. Tämä voi olla vain toive, kukaan ei voi etukäteen vaikuttaa asiaan. Turkki birmalla on silkkinen, se on aina kissan naamioon sävyttynyt ja vaalea. Pyhä birma luetaan puolipitkäkarvaisiin kissoihin, tämä tarkoittaa sitä, että siltä puuttuu aluskarva. Turkin hoito on melko helppoa.

Pyhä birma on sisäkissa, se tarvitsee omistajansa seuraa ja huomiota. Sosiaalisena kissana se tulee yleensä toimeen muiden lemmikkien ja lasten kanssa. Pieni ripaus itämaisuutta tekee birmasta vastustamattoman persoonan. Se on leikkisä, sopivasti puhelias ja seurallinen. Samalla sillä on taito liikkua kulisseissa, olla läsnä juuri sen verran että tulee huomatuksi. Mikään ei tunnu niin mukavalta kuin se pieni yllättävä pusku sääressä, ”olen tässä”. Jossain onkin todettu pyhästä birmasta, että se on paras ystäväsi ikinä.

 

Suloisuus

Kaiken tämän suloisuuden sisällä on älykäs ja päättäväinen kissa.

Luonne

Pyhä birma on rauhallinen, lempeä, lojaali ja sopeutuva kissa. Siksi sitä on helppo pitää kauniina, hienostuneena ja erittäin rakastettavana. Birma on utelias ja avoin tutustumaan kaikkeen uuteen. Birmat yleensä pitävät ihmisistä ja muista eläimistä. Sosiaalisuutensa ja sopeutuvuutensa vuoksi se tulee yleensä hyvin toimeen isommissakin perheissä ja muiden lemmikkien kanssa. Samoin se on yleensä hyvin käyttäytyvä ja sopeutuva näyttelykissana. Birma kuitenkin pitää myös rauhasta ja hiljaisuudesta, joten sillä pitäisi olla aika ajoin mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan ja hiljaisuuteen. Yksin birma ei yleensä viihdy pitkiä aikoja. Ollakseen onnellinen sillä on oltava seuraa joko perheenjäsenistä tai muista lemmikeistä. Koirienkin kanssa birmat tulevat yleensä hyvin toimeen, mutta sillä edellytyksellä, että koira “osaa käyttäytyä”. Birma ei nimittäin pidä siitä, että sitä yritetään ajaa takaa tai jahdata.

Birma selviytyy sopeutuvaisuutensa vuoksi melko mutkattomasti perheessä tapahtuvista elämänmuutoksista esim. avioero, lapsen syntymä, uusi lemmikki tai muutto. Sen sitoutuneisuus ja lojaalisuus omaan perheeseen on kuitenkin huomioitava muutostilanteissa. Joillakin yksilöillä on taipumus sitoutua voimakkaasti yhteen ihmiseen, jolloin näiden kissojen hyvinvointi ja onnellisuus on sidoksissa tämän henkilön läheisyyteen ja huolenpitoon. Näille birmoille eroaminen omasta ihmisestä voi olla iso stressin aihe.

Birma ei yleensä ole kovin äänekäs kissa. Se käyttää muita keinoja kuin ääntä saadakseen omistajansa ymmärtämään, mitä se haluaa. Tyypillisesti birma viestittää haluamansa “puskemalla” kohdettaan kevyesti päällään tai vartalollaan tai ottamalla omistajaan tiiviin katsekontaktin. Jos nämä keinot eivät tehoa, saattaa birma puraista omistajaansa kevyesti esimerkiksi pohkeesta huomion kiinnittämiseksi; se yleensä tehoaa. Närkästyksensä birma ilmaisee tehokkaasti ns. birmayskällä, joka on tyypillistä birmoille, vaikka ihan kaikki yksilöt eivät tätä ominaisuuttaan tuo esiin. Birmayskä on yhdistelmä syvältä kumpuavaa tukahdutettua, lyhyttä murinaa ja haukotusta.

Uteliaana kissana birma on leikkisä. Minään merkittävänä saalistajana birmaa ei yleensä voi pitää, mutta pallojen, leikkihiirien, nauhojen ym. heittely ja niiden perässä juokseminen tuottaa birmalle suurta huvia. Jotkut birmat pitävät “noutoleikeistä”, eli ne ovat oppineet palauttamaan omistajalleen heitettyjä tekstiilileluja (hiiriä, palloja, hiuslenkkejä, tms.). Leikkiminen, ja joskus riehaantuminenkin, sujuvat birmoilta ikään katsomatta, mutta ne eivät yleensä melua tai saa aikaan tuhoja. Jotkut birmat ovat “nirsoja” syömään, mutta tämä ominaisuus saattaa johtua enemmän siitä, että birmojen omistajat ovat taipuvaisia hemmottelemaan ihanaa lemmikkiänsä myös ruualla. Rotupiirteenä nirsoutta ei voi pitää.

Kiima-aikana birmanaaras on yleensä hyvin levoton. Samoin leikkaamaton birmauros voi käyttäytyä levottomasti, vaikka naaraita ei olisikaan lähistöllä. Urokset kulkevat paikasta toiseen, saattavat mouruta kovaäänisesti ja merkkailla ympäristöään virtsalla. Jotkut naaraatkin voivat kiima-aikoina merkkailla, vaikka ne muutoin eivät näin teekään. Birma ei yleisesti ole erityisen kova merkkailija, mutta tämä taipumus on yksilöllistä ja osaksi myös ympäristön olosuhteista aiheutuvaa.

Uros vai naaras?

Usein kysytään kummat ovat parempia lemmikkejä. Yleisesti naaraat ovat aavistuksen omapäisempiä, eivätkä välttämättä niin sylissä viihtyviä. Leikatuista uroksista kuulee sanottavan, että ne ovat todellisia mammanpoikia. Kumpi hyvänsä, birma on hyväluonteinen kissa. Eroja löytyy paljon yksilötasolla, myös ikä muuttaa usein kissan luonnetta. Kannattaa keskustella kasvattajan kanssa pentujen ja näiden vanhempien luonteesta ja temperamentista.

Ulkomuoto

Birman pennut syntyvät täysin valkoisina. Heti syntymän jälkeen naamiovärit alkavat hiljalleen kehittyä, ensin nenään, korviin, häntään ja jalkoihin. Birma kehittyy melko hitaasti ja on ”valmis” n. 3-vuotiaana. Ulkomuodollisesti birma paranee vanhetessaan ja monesti näyttelymenestystä alkaakin tulla vasta kissan kunnolla aikuistuttua.

Pyhä birma on kooltaan keskikokoinen, jalat ovat tanakat ja lyhyet. Pää on vahvarakenteinen, posket täyteläiset ja korvat pienet. Ulkomuodoltaan se on liioittelematon. Turkki on puolipitkä. Birmalla on aina siniset silmät ja se on naamiokissa. Naamiovärejä rodulla on hyväksytty kaksikymmentä, joista ruskea- ja sininaamiot ovat rodulle alkuperäiset.

Väreihin voi tutustua galleriassa.

Rotustandardi kuvaa sitä millainen birman tulisi ulkomuodollisesti olla.

Hoito

Pyhä birma on sisäkissa. Kasvattajan kanssa käydään läpi tarvikkeita ja tavaroita, joita kissa tarvitsee uuteen kotiin muuttaessaan. Näillä tarvikkeilla pääsee hyvin alkuun: ruokakupit, kissan peti, raapimapuu, kissanvessa + kissanhiekkaa, harja/kampa ja leluja. Ohjeita pennun ruokinnasta saat kasvattajalta. Lisäksi Kissaliito on julkaissut kissanomistajan oppaan.

Birman hoidossa erityistä huomioitavaa on turkissa. Pentu kannattaa opettaa pienestä pitäen pesemiseen. Aikuisen kissan turkki kannattaa pestä kerran pari vuodessa, toki tässä on yksilöllistä vaihtelua. Muuten riittää viikoittainen turkin harjaaminen. Karvanlähtöaikana turkkia kannattaa harjata useammin. Yleensä birmat tottuessaan pitävät harjaamisesta ja yhteisestä ajasta omistajansa kanssa.

Karvojen kertyminen suolistoon tulisi huomioida hoidossa. Riittävä harjaaminen, oikea ruokavalio (kuituja) ja esim. kissanmallas karvanlähtöaikana, edistävät karvan kulkeutumista suoliston läpi. Jos karvaa kertyy paljon, saattaa kissa oksentaa nk. karvapallon.

Birma kuten monet muutkin kissat, on hyvin utelias. Tämä kannattaa huomioida ja tarkastaa kodin mahdolliset vaaranpaikat ennakolta. Riskipaikkoja kotona ovat esim. avoimet ikkunat, hellan levyt, pesukone jne. Ennakoimalla säästyy monelta murheelta.

Terveys

Birma on pääsääntöisesti terve kissa. Se voi saavuttaa yli 15-vuoden iän. Mutta kuten minkä tahansa eläimen jalostuksessa käy, riskit perinnöllisille sairauksille ovat olemassa. Pyhä Birman Kissa ry kannustaa kasvattajiaan testaamaan jalostuksessa käyttämiään kissoja. Lisäksi terveystyöryhmä kerää tietoa suomalaisten birmojen terveydentilasta. Lisää tietoa löytyy terveys osiosta ja birmojen kasvatuksen tavoiteohjelmasta.

Birmoilla on jonkin verran sydänsairauksia ja alttiutta FIPille (Feline Infectious Peritonitis). Kasvatuskissojen sydämet tulisi tutkia ultraäänellä sydänsairauksien varalta. FIP taas koskee kaikkia kissoja rodusta riippumatta. Maailmalla on kaiken aikaa käynnissä tutkimuksia, jotta FIP opittaisiin tuntemaan paremmin ja siihen löydettäisiin hoito.

Joillakin birmoilla esiintyy niin kutsuttua villan syöntiä. Tämä näkyy nimensä mukaisesti viehtymyksenä pureskella villavaatteita. Pahimmillaan kiinnostus voi ulottua myös kaikenlaisiin esineisiin. Tämä lisää riskiä kissalle saada suolitukos.

Jonkin verran birmojen kohdalla on raportoitu anaalirauhasvaivoja. Joillakin kissoilla on taipumusta tukkeutuneisiin anaalirauhasiin, tällöin ne saattavat puhjeta. Anaalirauhaset on mahdollista itse tyhjentää ja vaikeimmissa tapauksissa ne saatetaan leikata.

Jostain syystä pieni osa birmoista on herkkiä nukutusaineille. Näiden kissojen rauhoittamisessa tulee noudattaa varovaisuutta. Erityisesti ketamiinin (Ketalar ®) suhteen lääkettä saatetaan tarvita tavallista pienempi annos. Asiasta on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa. Yleensä tämä tulee ajankohtaiseksi joko kastraation/steriloinnin yhteydessä tai hammaskiven poistossa.

Birmayskä – on rodulle tyypillinen tapa reagoida harmillisiin tilanteisiin. Puhiseva yskiminen ei siis ole sairautta vaan kissan tapa osoittaa mieltään 🙂

Saatavuus

Pyhä birma oli vuonna 2015 Kissaliiton rekisteröinneissä 3. suosituin kissarotu. Pentuja vuositasolla syntyy kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin kahdella eniten rekisteröidyllä rodulla. Pentuja on saatavilla yleensä vuoden ympäri, mutta jos etsii esim. tietyn väristä tai tasoista pentua, saattaa joutua odottamaan. Aina birman pentua ei myöskään ole saatavilla ihan lähistöltä. On suositeltavaa olla kasvattajiin yhteydessä jo siinä vaiheessa, kun pentua harkitsee. Aika ajoin yhdistyksen pentuvälityksessä on aikuisia kodinvaihtajia. Näistä kissoista saa myös hienoja lemmikkejä.

Legenda ja historiaa